Mietiskelimme hieman rehtorini kanssa idealismia ja materialismia sekä luonnollisuutta ja yliluonnollisuutta. Siitä jatkoin sitten itsekseni.
Länsimainen jako luonnolliseen ja yliluonnolliseen vaikuttaa hyvin keinotekoiselta. Länsimainen filosofia ei tunnusta mm. Jumalaa tai mitään muutakaan "yliluonnolliseksi" luokiteltua, eli uskonnollista. Idealismi on kuitenkin varsin varteenotettava näkemys. Henkinen elämä ei kuitenkaan ole tiedettä, vaan menee uskonnon puolelle. Idealismissa ei siis olisi elämää?
Materialismin suuri kannatus vaikuttaa aluksi ihan järkevältä, mutta, kun asiaa ajattelee tarkemmin, ei materialismilla ole sen parempaa perustaa kuin idealismillakaan. Materialismihan perustuu havainnoille. Samoin perustuu kuitenkin henkisyyskin. Erona on vain se, että materialismin havainnot tulevat (ainakin näennäisesti) minän ulkopuolelta, kun taas idealismin havainnot ovat (ainakin oletetusti) täysin subjektiivisia.
Mitään perustaa sille, että "luonnolliset" havainnot olisivat yhtään todempia tai epätodempia kuin "yliluonnolliset" ilmiöt, ei ole. Kukaan ei ole pystynyt todistamaan Jumalan olemassa oloa, mutta ei Big Bangiäkään voida todistaa, se on vain sen erään tiedemiehen teoria maailman synnystä, ja sehän on oikeastaan samankaltaltainen teoria, kuin luomiskertomus, siinä ei vain oleteta Jumalaa tms., vaan kaiken alkuunpanijana on energia.
Tiede perustuu suurelta osin uskomuksiin (tieteellinen tietohan perustuu induktioon, jolle ei voi perustaa varmaa tietoa, vain uskomuksia), samoin kuin "yliluonnollisten" asioiden olemassa oloon uskominen. Siksi tiedettä voi hyvin kutsua uudeksi uskonnoksi, joka vain kertoo uuden luomiskertomuksen.
Kaikki havaitseminen on subjektiivista. Siksi väitteet "puhuin kaverin kanssa" ja "puhuin enkelin kanssa" voivat olla yhtä tosia tai epätosia. Enkeleitä tosin kai tavataan harvemmin kuin kavereita, ja siksi kaverit eivät ole yliluonnollisia olioita, mutta enkelit ovat.
Ylipäänsä kaiken usein tapahtuvan ajatellaan olevan luonnollista ja hyvin harvoin tapahtuvien asioiden yliluonnollisia, ellei tiede ole selittämässä niitä. Rakkaus on täysin abstrakti, mutta hyvin tavallinen asia, kun taas Jumalan läheisyys on samaa laatua, mutta harvemmin esiintyvää.
Jos tiede sanoisi kummitusten olevan kuolleiden ihmisten vielä hajoamatonta energiaa, kummitukset olisivat yhtäkkiä luonnollisia. Jos saman asian sanoisi mystikko, kukaan ei edelleenkään uskoisi kummituksiin ja mystikkoa pidettäisiin höpönä. Kummitukset olisivat edelleen epätodellisia ja "yliluonnollisia".
Näin. Nyt meni pitkäksi, joten lopetan tähän, etten kirjoita romaania tänne.
Ps. En myöskään jaksa kirjoittaa nyt enempää.
Pps. musta näyttää oikein kivalta, ei enää niin tyttömäiseltä. Punainenkin oli kiva, mutta silloin tähän ei jotenkin kuvittelisi vaikka kutsuttavan poikiakin. Ja tykkään henkilökohtaisesti enemmän mustasta.
VastaaPoistaJoo, musta on ihan hyvä. En tiedä tuoko tuo pallotausta liikaa tyttömäisyyttä, en tiedä, voidaan vaihdella fiiliksen mukaan. Ja jes, ensimmäinen kunnollinen kirjoitus! Luen sen hetken päästä ajatuksella.
VastaaPoistapst, laitoin sulle muuten järjestelmänvalvojan oikeudet tähän blogiin nyt!
VastaaPoistaKiinnostava aihe! Ja toki saat halutessasi ja jaksaessasi kirjoittaa romaaneitakin. En ole ennen tullut miettineeksi materialismia ja idealismia tuolta kannalta.
VastaaPoistaHetken mulla meni ymmärtää, mitä tarkoitat kai. Mitä tarkoittaa luonnollisuus ja yliluonnollisuus? Onko se sitä, että kuinka usein jotain asiaa kohtaamme tai sitä, että tiede toteaa asian olevan tavanomainen. Tulee mieleen Aristoteleen näkemykset siitä, kuinka ihmistä tarkkailemalla voidaan selvittää mikä on ihmisolemukselle luonnollista ja mikä ei. Mutta tässä kohtaa ehkä yliluonnollisuus on jotain epätavanomaista ja luonnollisuus jotain tavanomaisempaa, helpommin ymmärrettävämpää ehkä? En tiedä, mulle yliluonnollisuus-henkisyys-jutut on hankalia.
"Tiede perustuu suurelta osin uskomuksiin (tieteellinen tietohan perustuu induktioon, jolle ei voi perustaa varmaa tietoa, vain uskomuksia), samoin kuin "yliluonnollisten" asioiden olemassa oloon uskominen. Siksi tiedettä voi hyvin kutsua uudeksi uskonnoksi, joka vain kertoo uuden luomiskertomuksen."
Toki tiede perustuu uskomuksiin. ("Tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus") Mutta en kuitenkaan ehkä lähtisi sanomaan tiedettä uudeksi uskonnoksi. Uskonnot perustuu dogmaattisuuteen, kun taas tiede on itseään korjaavaa ja kriittisempää mitä taas uskonnot ei.
Musta vähän tuntuu, etten saa kiinni siitä mitä todella tarkotat tuolla. Mutta mietin tätä ja kerron jos/kun keksin jotain kehittävää ja saan ajatuksia eteenpäin.
tarkoitin siis luonnollisella ja yliluonnollisella tällaista arkipäiväistä käsitystä, jonka mukaan kaikki selitettävä ja looginen jne. on luonnollista, kun taas henkiolennot ja muut selittämättömät ilmiöt ovat yliluonnollisia.
VastaaPoistaNiin, tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus, mutten tiedä, voiko uskomuksia kutsua tiedoksi, jos ei voida olla varmoja sen totuudesta. silloinhan se on vain arvailua tai luuloa, joka saattaa sattumalta mennä oiken. tällöinhän tiede ei kuitenkaan tiedä mitään. Tiede on toki itseään korjaavaa, mutta oikeastaan ovat esim. uskonnotkin, vaikka vanhoja kirjoituksia ei uusitakaan tms. Kuitenkin esimerkiksi kirkko on uudistanut kantojaan moniin asioihin, ja uusia lahkoja kehittyy ja vanhoja katoaa, mikä vastaa oikeastaan aika laikka tiedeyhteisön toimintaa (Kuhn).
Siis Kuhn ei sanonut ihan näin, vaan siis piti sanoa "kts. Kuhn", kun en jaksa selittää, mitä se sanoi.
VastaaPoistaja kiitos oikeuksista! ja mun puolesta pilkut voi olla, tykkään pilkuista.
Niin! Joo. Hmm. Ja ole hyvä oikeuksista, se on hyvä, että kaikki kirjoittajat pääsee tasapuolisesti sitten muokkailemaan ja kokeilemaan ja tekemään kaikkea, ettei ole yhdestä tyypistä blogin ylläpito kiinni.
VastaaPoistaJoo, mutta tiedehän perustuu todennäköisyyteen. Todennäköisin teoria hyväksytään todeksi, vaikka sen totuudesta välttämättä ei olisikaan tietoa ja sitten kun uutta tietoa, todennäköisempää kuin aikainen todennäköisyys tulee, niin sitten se on tiedettä. Ehkä pitäisi tarkastella myös, mistä uskomus tulee. Uskonnoissa uskomus syntyy subjektiivisesta uskon kokemuksesta, todennäköisin tiedevaihtoehto syntyy (ainakin siihen pyritään) objektiivisesta empiirisestä (ja rationaalisesta, esms matikan käyttö luonnontieteellisten tutkimusten tukena) tutkimuksesta (vaikka voihan olla, että ihmisten havainnot vain ovat vääriä, eikä maailmasta voi milloinkaan saada tietoa sinänsä).
Vaikka kirkko on uusinut kantojaan, niin voiko sitä todella pitää samanlaisena edistymisenä ja kehityksenä kuin tieteellistä edistymistä?
Subjektiiviset uskon kokemukset tuntuvat olevan todella hataralla pohjalla, en vain ymmärrä niitä. Mutta toisaalta, mikä tekee idealismista sen ymmärrettävämpää. Ehkä sen loogisuus, rationaalisten asioiden analyyttisuus. Kuinka kolmiossa ei voi olla muuta kuin kolme kulmaa, muuten se rikkoo omaa määritelmäänsä eikä ole enää kolmio. Analyyttinen totuus, joka ei voisi olla toisin. Kun taas uskon asiat voisivat olla toisin. Synteettisiä totuuksia, joita ei voi havaita. Jumala voi olla olemassa tai ei ole olemassa, enkelit voivat olla olemassa tai eivät ole olemassa. Ehkä se on se suurin mietinnän aihe tässä, en tiedä. Tuntuu todella sekavalta!
(tuntuu, että nyt filosofian yon jälkeen ajatukset eivät järjestäydy millään, ehkä parempi näin päin)