Näin sanoi Wittgenstein joskus. Mietin sitä hieman, ja totesin hänen olevan melko oikeassa (melko siksi, etten voi olla aivan varma, mitä hän tarkalleen tarkoitti). Jos ajatellaan, että jokaisen maailma on subjektiivinen, jonka representaatio tulee mielessä, eikä Kantin sinisten lasien taakse näe, jokaisen mieli on jokaisen kieli. Ajatteluhan rakentuu pitkälti kielelle, jokaisen omalle kielelle, joka on samalla inter- ja täysin subjektiivinen. Puhumme itsellemme ajatellessamme. Kaikella on nimi, ja se, mille ei ole, ei ole itsenäisesti olemassa mielessämme. Siksi kaikki, mitä on, on kieltä (sillä kaikki, mitä on, on se, mitä minulle on, jonkun muun kohdalla se, mitä jollain muulla on).
Jos joskus saan pojan, sen pojan nimeksi tulee Ludvig.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti